Roosa oli ensimmäinen cavamme ja sen poislähtö oli koko perheelle iso muutos. Roosa oli täydellinen cavalier. Sen luonne oli täyttä kultaa ja laumamme vanhimpana Roosa johti kaikkia tunnollisesti. Roosa hoiti eläessään myös ihania jälkeläisiä kolmen pentueen verran. Lisäksi Roosa harrasti tokoa agilityä ja vieraili säännölisesti vanhainkodissa sen ajanjakson kun isomummuni asui siellä. Roosa oli epävirallinen kaverikoira, mutta hoiti tehtävänsä täydellisesti.  

Ella eli terveen ihanan elämän perheemme täysimääräisenä jäsenenä. Ellan poismeno tuli yllättäen kun syöminen oli käynyt hieman hitaaksi ja valikoivaksi viimeisten kuukausien aikan. Ellan hampaat putsattii joulukuussa 2016 ja samalla muru sai roktuksen. Ella menehtyi märkäkohtuu.

Ellan sydän oli loppuun asti terve <3

Ella 6.12.2016 9- vuotiaana

Roosamamma on mainiossa kunnossa. Ruoka maistuu ja tällähetkellä on sellainen tilanne että ruokatynnyri pitää visiinki nostaa korkealle säilytykseen sillä mammahan osaa kaikki temput ihan itse kun ruoasta on kyse. Kaikki saavit sun muut systeemit mamma saa auki yks kaks vaan ja vatsa voi hyvin tämän jälkeen...

Ellalla on pientä allergiaa ja sitä ollaan jo pidemmän aikaa yritetty selättää tuloksetta. Välillä ollaan parempaan suuntaan menossa, mutta taas kutina alkaa. Ruokavaliota ollaan muutettu yksinkertasempaan ja ollaan kokeiltu jopa raakaruokintaakin mutta tuloksetta. Tällä hetkellä kaikki koirat syövät viljatonta Acana ja missä osalla porukasta on jauhelihaa seassa. jauhelihana on yleensä hirven lihaa, mutta toisinan nautaa tai kanaa. Ellan ongelma vain on se että se ei suostu juurikaan syömään mitään raakaa.

Pinni ja Siiri porskuttaa samaan tahtiin kuin ennenkin. Iloisina hännänheiluttajina jotka ovat aina valmiina lenkkeileen. Automatkailusta Pinni ei pidä mutta ei se pahoivoimaankaan ole koskaan autossa alkanut.

Kuvassa vasemmalta oikealle Pinni, Roosa, Siiri, Hilda ja Ella

Hilda on siis edennyt hienosti. Kepit alkavat sujumaan ja kohta, kohta on sen aika, että ilmottautuminen agikisaan voi alkaa. Näyttelyissä ei olla käyty, sillä kukaan koira ei ole oikeen näyttelykuntoinen. Ehkä Siiri olisi ihana viedä kehään, mutta koska englantilaiset tuomarit eivät siitä pitäneet jätän tämän kesän kaikki näyttelyt väliin. Ehkä talvella voisi viedä mammamurusta (Roosa) kehään kun rouva veteraaniikään pääsee.

Agilityssä muut koirat vain höntsää! Roosa olisi ihan pätevä, mutta niin hidas ;) Ellan rakenne ei kestä (selkä) Pinni on hiemna merkkejä antanut reipastumisesta. Pinni suorittaa jo puomin, mutta varmuus puuttuu vielä tekemisestä. Toisaalta Pinni kiipee vaikka kuuhun kunhan namipala vain on palkkiona. Siiri on aksannut myös jonkin verran, mutta Siirin laji on selvästi toko. Siirin muisti on niin hyvä, mutta lyhyt ;) 

Koirahieronnan puolella sujuu hienosti. Parasta, ehkä on kun asiakkaan koira menestyy omassa lajissaan ja tiedän tehneeni hyviä ratkasuja koiran hieronnan suhteen. Menestystä asiaakiden kanssa on tullut mm. näyttelykoirissa, agilityssä sekä tokossa. Muutama menestynyt vinttikoirakin tuli taannoin hierottua, vaikka niitä en jäsenrekisteriini vakituisesti ota. Oma osaamiseni keskittyy tokon, agilityn ja näyttelykoirien hierontaan. Koen itseni näiden lajiosa-alueiden asiantuntijaksi ja pystyn parhaiten auttamaan näitä lajeja harrastavia koiria. 

Agilityssä olen kisannu lainakoira Narulla. Narun kanssa yhteistyö on alkanut ihan mukavasti. Naru on neljä vuotias partacollie jonka omistaja ohjaa minua eteenpäin agilityn ihmeellisessä maailmassa. Tähän asti olen ohjannut vain mini luokan koiraa ja nyt yhtäkkiä maxikoiraa joka kisaa kakkosluokassa. On siinä etenemistä kerrakseen, mutta hyvä siitä tulee kun vain pidetään koiran kanssa hauskaa yhdessä ja harrastetaan.

Hilda <3