Talvi on kiiruhtanut eteenpäin niin kovasti, että pian alkaa mahdollinen meidän näyttelykausi. Myös talven huvit, Roosan ja Ellan olympialaiset päättyivät hieman sekavissa merkeissä sillä voittajaa ei löytynyt. Ehkä neljän vuoden päästä koemme uuden kisan.

Tampereen KV on ensiviikonloppuna, mutta Roosa pentujen jälkeen ei oikeen edusta karvoitukseltaan parasta antia. (karvat tuppaavat lähte pentuja odottaessa) Ella sitävastoin kasvattaa vielä takapuoltaan ja saisihan tuo vielä pikkaisen rotevoitua kropaltaankin. Silti itse ajattelin mennä tarkistamaan tämänhetkisen tilanteen rodun osalta. Siinä samassa voisi käydä moikkaamassa monia ystäviä, mitä näiden muutaman "koiravuoden" aikana on kertynyt. 

Roosa ja Ella ovat edelleen harrastaneet agilityä, siis ihan vain harrastus mielessä. Tavoitteita ei kovasti aseteta sillä itsekin tässä alkaa ikää tuleen ihan sopivaa tahtia. (koira on ketterämpi kuin ohjaaja). Viikoittain käymme Tamskin tiloissa hyppimässä ja kouluttamassa turreja.

Roosa tosiaankin palautui mammalomalta ja alkoi välittömästi reenata. Lenkit piteni ja pian siirryttiinkin jo radalle reenaamaan kontaktia, hyppyjä ja muita agilityn kiemuroita.

Viime viikonloppuna starttasimme auton kohti Kouvolaa missä Roosan urospentu Manu asustelee. Manu on saanut ihanan, rakastavan kodin missä poitsu pääsee jokapaikkaan mukaan. Oikea toivekoti, siis meikäläisen mielestä. Ja mikä mukavinta saan seurata Mainion Manun kasvua ja kehitystä läpi sen elämän.

Manusta muutama kuva missä näkyy nassu ja sivuprofiili.