Syksy on saapunut ja kesä meni niin vikkelään, että ei kerennyt edes kirjoittamaan blogia. Kesällä me vain nautimme oleilusta, vähän käytiin ajelulla Näsijärvellä ja joku uskaltautui veteen kahlaamaankin. Uida meidän koirat ei halua, joten uinti tapahtui vain silloin, kun joku nosti koiran veteen laiturin päästä. Rantaan saatiinkin uusi mukavan pitkä laituri josta näkee pitkälle selälle. Roosis nautti sydämmensä kyllyydestä kun tuuli kävi selältä ja korvat lepatti laiturin nokalla. Roosaa harmitti kun joku ihminen meni uimaan. Roosa kun ei voinut käsittää, että mekin pysymme pinnalla ja Roosiken mielestä uimari oli aina pelastettava laiturille. 

Koirat ovat sairastelleet kesän aikanaon myös ja on syöty antibioottia. Nyt näyttää kuitenkin taas siltä, että kaikki ovat kunnossa ja voidaan ajatella jopa ensivuoden (2012) näyttelykiertueatta. Siiri saa vielä kasvattaa lihaa luidensa ympärilleen, mutta muut olisvat kyllä ihan hyvässä kunnossa näyttelykehiin.

Jokainen koira toimi vuorollaan rannassa grillivahtina. Harvemmin he grillistä mitään saivat, mutta tuoksu oli sitäkin herkullisempi. Rannassa tulikin vietettyä lähes joka ilta kunhan vain aurinko paistoi ja sauna lämpesi.

 

Kesälomareisussa käytiin koirien kanssa mökillä. Siellä sai juosta vapaana tunturissa ja toisinaan jahdata jäniksiä, poroja tai sopuleita. Mökillä on aina niin mukavaa

Agilityssä pidämme vähän taukoa sillä Roosan ja Ellan lhaksisto on jumissa ja kuntokin pääsi tuossa sairastelun yhteydessä rapistumaan heikoksi. Pinnillä ollaan alettu katseleen vähän esteitä ja on se muutaman reeninkin päässyt jo vetämän hallilla. Pinni opettelee vielä yksittäisiä esteitä ja vaikuttaa siltä että siihen se taitaa jäädäkin. Siiri on myös liian villi ja jääräpäinen agiliitäjä. Aika näyttä onnistuvatko ne radalla vai jääkö koirat sohvan valtaajiksi ja sylin lämmittäjiksi 

Syksyn iloisimpiin uutisiin kuuluu tietty se, että pääsin koirahierojakouluun. Toivon, että osaisin jatkossa huoltaa paremmin omia koiria ja eipä siitä haittaa olisi vaikka jonkun muunkin koirat saisivat mielihyvän tunteen ja apua vaikka lihaskireyksiin. Samat lihaskrampit niillä koirillakin on kuin ihmisillä. Samalla pääsen tutustuun koiran anatomiaan ja hiukan paremmin ehkä jopa omaan rotuuni, cavoihin. 

Syksy toi tullessaan myös Chilin, Mantan ja Vinskin hoitoon. Koirien omistajat Oskari ja Maisia lähti reissunpäälle, joten sain ihanan tilaisuuden auttaa heitä ja hoitaa heidän koiruuksia. Alkukesähtähän koirat oli jo tutustuneet toisiinsa kun meidän perhe oli reissussa. Silloin "viisikko" asusti meillä ja hoisi samalla huushollia.

Kesä oli opettavainen ja nyt lähdetään kohti uutta tuntematonta ja jokseenkin vähän ehkä tuttuakin. Kurakelejä siis odottellessa.