Pitkän kesän jälkeen vihdoinkin syksy on tullut. Koirat ovat iloisempia kun ilma viilenee ja aurinko paistaa. Kesällä ollaan tehty kovasti työtä koirien kanssa. Hildan meno agilityssä alkaa oleen sellaita suorittamista, että ohjaaja ei enään tahdo pysyä matkassa mukana. Josko tästä hauvasta tulisi se minun "tykki". Ella osaa melkein jo kepit. Toisinaan se varastaa, mutta edetty ollaan hurjasti. Pinni sen sijaan pelkää radalla korkeita paikkoja sekä keinua niin paljon, että se lähinnä vain tekee hyppy ja putkiratoja. Roosa tekee varmalla omalla tyylillään ja on aivan täydellinen, mutta se moottori ei sitten koskaan kehittynyt ja "rouvasta" onkin tullut suunnattoman hidas. Roosa kuitenkin rakastaa agilityä ja on aina valmis suorittamaan. Siirin toko on jatkunut ja edetty ollaan jonkin verran. Siirillä on vain lievä ikävä ominaisuus unohtaa jo opittua, joten usein meidän tokoreenailut on vanhan kertaamista. Toko on kuitenkin laji mikä on mukavaa, vaikka aikaa siihen ei oikein tahdo riittää.  

Agilityssä olen kisannu lainakoira Narulla. Narun kanssa yhteistyö on alkanut ihan mukavasti. Naru on neljä vuotias partacollie jonka omistaja ohjaa minua eteenpäin agilityn ihmeellisessä maailmassa. Tähän asti olen ohjannut vain mini luokan koiraa ja nyt yhtäkkiä maxikoiraa joka kisaa kakkosluokassa. On siinä etenemistä kerrakseen, mutta hyvä siitä tulee kun vain pidetään koiran kanssa hauskaa yhdessä ja harrastetaan.