Tietty paras kuukausi vuodesta

Päätin syksyllä hakea koirahierojakouluun ja mitä kummaa siellä nyt taas toteutetaan haaveita. Se on niin ihanaa kun saa peuhata koirien kanssa. Koirahierojan ammattitutkinnosta opisekelevasta emännästä nauttivat nyt sitten omat ja vieraitten koirat. Lähdin ihan huvikseni opiskelemaan eläinten anatomiaa ja fysiologiaa (pikakurssilla). Mutta tuntuu että tämä olis alue jossa saattaisin loppuelämäni viihtyä. Saahan pidellä niitä Eläimiä käsissä joista niin kovasti tykkään. 

Koirien kanssa nyt syksyllä ollaan puuhasteltu agilityn ja tokon puolella. Roosa, Ella ja Pinni agiliitää ja Pinni + Siiri tokoilee. Pinni opettelee esteitä hieman epätoivoisesti, mutta ehkä me vielä joskus yllätämme itsemme. Roos olisi toisinaan valmis kisaankin, mutta toisinaan se huomaa miten kauniilta näyttää ja jää valokuvattavaksi esteen päälle istuen maaten tai seisten. Vauhti ei meillä päätä huimaa eikä se niin tärkeää ole. Meillä on vaan mukava yhdessä oloa ja kiva reenaaminen. Ellakin välillä vähän innostuu, mutta moottorista ei löydy kuin kaksi vaihdetta. Yksi on kävely, kaksi on hidas ravi. Kolmas vaihde olis täyttä ravia tuulta päin. Mutta tosiaan se kolmas vaihde on jätetty tässä rakenneketjussa pois. 

Koirat siis nauttivat elämästä barffaamalla, lenkkeilyllä, vähän kouluttamalla ja tietty lihasten hyvinvoinnilla, (hieronnalla).

Pinni ja Siiri aloitti tokoilun. Käymme kerran viikossa keskiviikkoiltaisin Hervannassa.

Vilma vie Pinniä ja minä Siiriä. Vilma sanoi, ettei kestä Siiriä koska se ei opi mitään Siirin kanssa onkin hieman ollut ongelmia kun se ei malta kuunnella saatikka tehdä yhtään mitään. Siiri vain iloitsee olemassaolostaan ja nauttii kun joku käy välillä vähän rapsuttamassa korvantakaa. Siirille näyttää olevan tärkeämpää sekoittaa kaikkien muiden toiminta kuin uuden oppiminen. Pinni taas on mainio kaveri oppimaan uusia asioita. Vilman vie hienosti ja harjoittelee aina kotosallakin vähän tokoläksyjä. Pinni ei opi kovin nopeasti, mutta sillä on kärsivällisyyttä ja se haluaa selvästi olla mieliksi Vilmalle ja tehdä mitä Vilma sanoo. Pinnistä tulee vielä mainio tokoilija Siirille ei paineita aseteta.  "Kakara" oppii sen mitä oppii ja loppu jää haaveasteelle.

Siiri on Nautiskelija

Syksy on saapunut ja kesä meni niin vikkelään, että ei kerennyt edes kirjoittamaan blogia. Kesällä me vain nautimme oleilusta, vähän käytiin ajelulla Näsijärvellä ja joku uskaltautui veteen kahlaamaankin. Uida meidän koirat ei halua, joten uinti tapahtui vain silloin, kun joku nosti koiran veteen laiturin päästä. Rantaan saatiinkin uusi mukavan pitkä laituri josta näkee pitkälle selälle. Roosis nautti sydämmensä kyllyydestä kun tuuli kävi selältä ja korvat lepatti laiturin nokalla. Roosaa harmitti kun joku ihminen meni uimaan. Roosa kun ei voinut käsittää, että mekin pysymme pinnalla ja Roosiken mielestä uimari oli aina pelastettava laiturille. 

Koirat ovat sairastelleet kesän aikanaon myös ja on syöty antibioottia. Nyt näyttää kuitenkin taas siltä, että kaikki ovat kunnossa ja voidaan ajatella jopa ensivuoden (2012) näyttelykiertueatta. Siiri saa vielä kasvattaa lihaa luidensa ympärilleen, mutta muut olisvat kyllä ihan hyvässä kunnossa näyttelykehiin.

Jokainen koira toimi vuorollaan rannassa grillivahtina. Harvemmin he grillistä mitään saivat, mutta tuoksu oli sitäkin herkullisempi. Rannassa tulikin vietettyä lähes joka ilta kunhan vain aurinko paistoi ja sauna lämpesi.

Kesälomareisussa käytiin koirien kanssa mökillä. Siellä sai juosta vapaana tunturissa ja toisinaan jahdata jäniksiä, poroja tai sopuleita. Mökillä on aina niin mukavaa

Agilityssä pidämme vähän taukoa sillä Roosan ja Ellan lhaksisto on jumissa ja kuntokin pääsi tuossa sairastelun yhteydessä rapistumaan heikoksi. Pinnillä ollaan alettu katseleen vähän esteitä ja on se muutaman reeninkin päässyt jo vetämän hallilla. Pinni opettelee vielä yksittäisiä esteitä ja vaikuttaa siltä että siihen se taitaa jäädäkin. Siiri on myös liian villi ja jääräpäinen agiliitäjä. Aika näyttä onnistuvatko ne radalla vai jääkö koirat sohvan valtaajiksi ja sylin lämmittäjiksi 

Syksyn iloisimpiin uutisiin kuuluu tietty se, että pääsin koirahierojakouluun. Toivon, että osaisin jatkossa huoltaa paremmin omia koiria ja eipä siitä haittaa olisi vaikka jonkun muunkin koirat saisivat mielihyvän tunteen ja apua vaikka lihaskireyksiin. Samat lihaskrampit niillä koirillakin on kuin ihmisillä. Samalla pääsen tutustuun koiran anatomiaan ja hiukan paremmin ehkä jopa omaan rotuuni, cavoihin. 

Syksy toi tullessaan myös Chilin, Mantan ja Vinskin hoitoon. Koirien omistajat Oskari ja Maisia lähti reissunpäälle, joten sain ihanan tilaisuuden auttaa heitä ja hoitaa heidän koiruuksia. Alkukesähtähän koirat oli jo tutustuneet toisiinsa kun meidän perhe oli reissussa. Silloin "viisikko" asusti meillä ja hoisi samalla huushollia.

Kesä oli opettavainen ja nyt lähdetään kohti uutta tuntematonta ja jokseenkin vähän ehkä tuttuakin. Kurakelejä siis odottellessa.

Aikaisin keväällä sain tietää Lempäälässä järjestettävästä koirien luonnetestistä. Ilmoitin välittömästi kaksi koiraa sinne, mutta liiaan hitaana "Hämäläisenä" pääsin jonotuslistalle numero ykkösenä.

Yksi paikka aukesi testiin ja siinä sitten arpomaan kumpi koirista Ella vai Roosa. Kotona suoritettiin puolueeton arvonta missä Vilma nosti toisen reksiteripaperin. Arpaonni suosi Roosaa, joten ilmottautuminen ja testin maksu tililtä lähti Cavalieryhdistykselle. Testin järjesti Suomen Cavalier KingCarlesinSpanieli-yhdistys.

Testipäivä oli 29.6. klo 20.00. Päivä oli ollut paahteinen ja olin iloinen siitä, että meidän ajankohta osui iltaan jolloin oli jo hieman viileämpää.

Alla on kuva luonnetestipöytäkirjasta. Luonnetestissä on yhdeksän eri osa-aluetta: toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taistelutahto, hermorakenne, tempperamentti, kovuus, luoksepäästettävyys ja laukauspelottomuus. Kaikkia koiria voidaan testata, mutta lähinnä luonnetesti on tarkoitettu tietyille koiraroduille, palveluskoirille. Suomen Kennelliitto kuvaa testiä näin:   Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilantessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle.

Roosan lopputulos on 133 joka miellytti minua suuresti. Cavallahan on verrattava testin osa-alueita rodun määrittelmiin. Kennellitto määrittelee rodun luonteen seuraavasti Reipas, lempeä, ehdottoman peloton Iloinen, ystävällinen, ei aggressiivinen eikä hermostunut.

Ylpeä olen muunmuassa luoksepäästettävyydestä jossa Roosis sai täydet "cava pisteet".

Toivon todella, että jatkossa pääsen Ellan, Pinnin ja Siirin kanssa myös testaamaan luonnetta!